Koronaviruksen päiväkirja

23.3.2020: Kaupungin käynti

Tulin juuri kaupasta. Tungosta välttääkseni menin sinne aikaisin aamulla ja kävelin koko viiden kilometrin matkan. Jouduin kaupassa kysymään neuvoa ensin nuoremmalta myyjältä ja sitten hänen kanssaan vielä vanhemmalta myyjältä. Tämä huomautti vihaisesti, että koronavirustilanteen vuoksi hän ei voi näyttää kuinka tuotetta käytetään. Eivätkö kaikki voisi ymmärtää, että elämme kaikki tätä pahaa aikaa. Hän ei tiennyt (ymmärtänyt?), että olin kävellyt kauppaan ko. viruksen vuoksi viisi kilometriä ja sama matka oli edessä kotiin palatessa.

Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, että pienikin huomaavaisuus  auttaisi meitä kaikkia kestämään tämän vaikean ajan paremmin.

26,3.2020: Aamunäytös järvellä

Meidän vakiojoutsenet ovat tosi itsekkäitä! Mitä meteliä kuuluikaan palatessani Harjun lenkiltä: ne ajoivat pois kaksi tunkeilevaa joutsenta. Ei meidän järvemme ole pieni, toiselle parille olisi tilaa. Toiset yrittivät kovasti päästä asettumaan järvelle, mutta vakiopari ei antanut periksi. Oli pakko seurata, miten tunkeilijat laskeutuivat liukastellen järven jäälle. Olipa jännä aamunäytös!

Mutta vielä kerran: tosi itsekkäitä. Yrittivätkö ne ajaa pois Uudeltamaalta tulleet joutsenet?

Hänninen (Länsiväylä, 1.4.2020)

31.3.2020: turvaväli vs sosiaalinen väli

Suomessa puhutaan yleensä “turvaetäisyydestä” (français : espace de sécurité), mikä korostaa yksilön turvallisuuden tärkeyttä. Sveitsissä terveysalan vastuussa oleva ministeri käyttää mieluummin termiä ”sosiaalinen etäisyys” (ranskaksi ”distance sociale”), mikä viittaa koko yhteisön toiminnan muutokseen siten, että jokainen pitää huoltaa siitä, että muita kohdatessaan jättää 1-2 metrin välin. Tässä ei ole kyse itsekkäästä käyttäytymisestä, vaan yhteisestä taistelusta virustartunnan leviämistä vastaan.

"Turvaetäisyys” ilmaisu jäi vaivamaan, enkä voi olla kirjoittamatta siitä. Siitä tulee mieleen toisen maailman sodan jälkeen ratifioitujen ihmisoikeuden sopimusten ongelma: sopimuksessa puhutaan ihmisoikeudesta tarkoittaen ”yksilön vapautta”. Sopimuksen ranskankielinen nimi osoittaa sen hyvin: ”droits de l’homme” sana ”homme” yksikön muodossa. Tämä on jyrkästi vastoin alkuperäiskansojen ajattelutapaa,joka korosta yhteisön oikeuden tärkeyttä. Eikö meillä olisi opittavaa näiden kansojen ajattelu- ja toimintatavasta? Nk. ”länsimaat” ovat kehittäneet yhteiskuntamalleja, joissa halutaan turvata yksilöiden vapaus. Tämän vapauden turvaamiseksi on edistävä koko yhteisön tai yhteiskunnan yhteistä etua ja vapautta. Se edellyttää radikaaleja muutoksia ja ikäviä rajoituksia tietyissä tilanteissa; esim. Uudenmaan asukkaiden liikkumisvapauden rajoittamista. Myönnän olevani iloinen muutettuani pääkaupunkiseudulta Jyväskylään.

1.4.2020. Virittäjän aprillipäivän julkaisu

"Terwe arwoisa lucijame! Yxi Wirittäiän suuri iuhla pian saapuilee ia saame tiettäwäxi tehdä 125 wuodista taiwalta. Tojmidus on suuressa wijsavdesan päättänüt herätä talwis-unestansa ja iuhlan cunniaxi wdistaa imacoa uudexikirioitamala lehden nimen wanhan kiria Somen mvotån: Wirittäiä. Sen mucana toiwotame iocaselle luckijaleme hywä ja aurincojsta aprillipäiwä!"

15.4.2020, & 23.4.2020. Nykysuomalainen “huippusuoritus” eli ”parannetuista palveluista.”

Sain kirjeen tänään. Ensin nauratti hirveästi nähdessäni kirjekuoren. Osoitepuolelle ystäväni oli kirjoittanut isoilla kirjaimilla, mikä on ”POSTIMERKKI” ja mikä on ”VASTAANOTTAJA”. Toiselle puolelle hän oli liimannut kaksi tarraa, joihin hän oli kirjoittanut samalla lailla ”TARRA”; toinen oli leimattu, toinen ei. Oman osoitteensa eteen hän oli kirjoittanut ”läh.” Sen hän oli selventänyt isoilla kirjaimilla "LÄHETTÄJÄ". Ja alapuolella luki: SORRY NÄMÄ SOTKUT. SUOMEN POSTI JAKOI TÄMÄN MINULLE. Tämä kirjekuori pitää säilyttää. Näytin sitä postimiehelle, jonka tapasin palatessani kotiin. Hän totesi, että kaikki johtui varmasti konekäsittelystä. Kaikki oli hyvin selvästi kirjoitettu, nurjan puolen tarrassa oleva leima osoitti, että kirje oli käsitelty koneellisesti. Kysyin, että mihin katosi aika, jolloin kirjeitä käsittelivät ihmiset.

En voi olla ihmettelemättä, että jotkut innostuvat koneiden hyödystä työpaikoilla. Niistähän tulee vain lisää ongelmia. Ei ihmisiä voi korvata koneilla! Samaa pätee Google tyhmän käännösohjelman kohdalla!

22.-23.4.2020. Koronaviruksen seurausta?

Viime päivinä olen rakentanut kotisivustoa. Saa nähdä onko siitä mitä hyötyä… Voiko sitä kutsua aikaansaannokseksi? En ole varma.

24.4.2020. Kevään iloisia hetkiä keskellä kamalaa kriisiä

Silkkiuikut palasivat järvellemme, ja on niin hauskaa seurata heidän puuhailuaan: joskus ne seurustelevat, yhtäkkiä toinen häipyy. Ja toisena päivänä näkee yhden jahtaavan häiritsevää lokkia.

Meillä Kortesuolla ei tarvitse televisiota. Palaavien muuttolintujen seuraaminen tuo iloa kriisin aikana.